Luovaa kirjoittamista

 Onko onnellisuus sitä kun elämä kulkee tasaista suoraa tietä? 

Vai pitääkö välillä laskea alamäkeä silmät kiinni. Hypätä syvään päähän. 

Kun elämässä kaikki tuntuu menevän huonosti, sitä toivoisi että olisipa sitä tasaista jo. 

Mutta miten on kun tasaista suoraa tietä kulkee tarpeeksi pitkään toivoo jotai muuta. Miksei voi tyytyä siihen tasaiseen kun ne kuopat kuitenkin ärsyttää. 

Sitten kun on päässyt sieltä alamäestä siihen vuoren huipulle, miksei sitä voi pysähtyä siihen ja nauttia. Vaan pitää lähteä juoksemaan alas ja äkkiä siihen suoralle tasaiselle tielle. 

Onko niin kiire mennä eteenpäin ettei kerkiä olemaan onnellinen vai onko kiire olemaan onnellinen? 

Miksi aina ajatellaan sitten kun... 

Miksei voi ajatella tänään, tässä ja nyt. 

Pohdin missä on nyt ja mitä saa tehdä nyt.